Hitsin hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä! Sain viimein kakkosautollemme autopaikan omalta pihalta (enää ei tarvitse jättää häntä kaupan kattopaikalle ilkivallan mahdolliseksi kohteeksi) ja tilaamani Espanjan tehtäväkirjakin ehti ajoissa kirjakauppaan, joten sain juuri ja juuri läksyt tehdyksi ennen tunnin alkua:D Muksuille tuli hankittua jo ensimmäiset joululahjat ja kaiken kruunasi kirpparireissu:D

Olessani pikkutyttö päätin, että kun kasvan isoksi ostan korin (samanlaisen kuin naapurin Leena tädillä) ja se kädessä käyn aina ostoksilla. Toinen mitä himoitsin oli leipälaatikko. Niitä oli seitsemänkymmentä-luvulla kaikilla, vaan ei ollut meillä...:(
Juurikin leipälaatikon puute taitaa olla syynä siihen , että minusta tuli tämmöinen,,,kummallinen:D Ei vaan, mutta mää oon aina halunnut omistaa just "sellasen" tietynlaisen leipälaatikon ja tämnään kun menen kirppikselle eikös SE, juuri SE odottele minua siellä hyllyllä!!!:D

Laatikko oli ääkkänen kuin mikä, mutta myrkkykäsittelyn jälkeen ei varppina ole ainakaan pöpöjä enää!!:D Muutama kauneusvirhe on tullut vuosien saatossa laatikon pintaan, mutta niinhän itsellenikin on käynyt!
Ai niin ja laatikon hinta oli yksi euro:D Samasta loosista löysin kuparisen, laadukkaan oloisen ja ei ihan uudelta vaikuttavan "pullohässäkän", en edes tiedä mikä se on ja kupari ei kuulu lempijuttuihini, mutta härdellin hinta 1 eukka miinus 50% (eli 50 senttiä) pakotti nappaamaan hänet mukaan:D
Joulupöytään löysin kivan viinipullotelineen kahdelle pullolle, taatusti tulee käytettyä ja pisteeksi iin päälle löysin vielä kivan mustan metallisen "lävikön", joka meillä tulee toimimaan hedelmävatina (anopilla on samanlainen ja olen sitä aina katsellut vähän sillä silmällä..). Lävikölle tuli hintaa 1 euro.

Kirjoja löytyi kasapäin(hukumme niihin, mutta voi, voi...Minä rakastan lukemista!), Kivana, nostalgia kirjalöytönä tarttui mukaan: Salainen puutarha. Sen aion lukea nautiskellen viikonloppuna maalla:D

Eetulle löytyi pari yöpukua ja Mallalle uusi kurahaalari (kaksi euroa) kivana bonuksena meille aivan uusi muoveissaan oleva petari. Viime viikonloppuna tuli nukuttua jarin kanssa( maalla) olkkarin sohvalla, ja sohvan liikkuva patja oli mielenkiintoinen kokemus...(Sohvassa tai oikeammin sängyssä ei ole juurikaan laitoja ja kun tuo on sellaista levitettävää mallia, jossa on sellainen "yksikkö" patja+ selkänojasta tulee ( hyvin kapea) lisäosa niin tulos on se, että varsinainen patja liusuu nukkujan alla ja toinen nukkuja tasapainoilee sillä kapealla soirolla. Eiköhän tuo paranna sitä oleellisesti!!!:D

Huomenna aloitan Jatan kanssa vesijuoksun, enempää "harrastuksia" en haali, kun nytkään ei aika aina tahdo riittää...
UGH!

Happamia ovat sanoi kettu puolukoista..

...Saattaa olla, että joskus olisi sanonut noin pihlajanmarjoistakin, mutta tälläkertaa sanoi näin puolukoista...!
Viikonloppu kului maalla äidin seurassa puolukoita keräillen. Saimme saaliiksi puolitoista ämpyrlää puolukkaa ja metsässä vietimme useamman tunnin, joten pakko myöntää, ei tule puolukkaa meidän nurkille!! Hirvikärpäsiä oli sitten sitäkin enemmän!Niitä on jo niin paljon, että minä en jaksa vaivautua enää edes kammoamaan niitä, siinäpähän kutittelevat!!
Metsästä pois tullessa heitän pääni alaspäin ja käyn tiheällä harjalla pitkät hiukseni läpi ja saalis on aina taattu;D



Meillä oli mukavaa puolukkaseuraa. Kettu repolainen tuli lähipellolle "ruokailemaan" ja meidät havaittuaan ei edes vaivautunut jolkottelemaan pois vaan kierteli ja kaarteli pitkän tovin lähiympäristössä:D

Puolukoista tein osasta hilloa ja osan pakastin mahdollista tulevaa vispipuuro innostusta silmällä pitäen.

PUOLUKKAHILLO

3 litraa puolukoita
2 dl vettä
1 kilo sokeria

Laita puolukat kattilaan ja päälle vesi, keittele hissukseen n. 15 min.
Kuori vaahto
Ota kattila liedeltä ja lisää sokeri hiljalleen seoksen joukkoon.
Sokerin liettua kokonaan hilloon laita kattila taas liedelle ja keittele hiljakseen , miedolla lämmöllä vielä n. 10 minuuttia.
Ota uudelleen kattila levyltä ja kuori mahdollinen vaahto hyvin pois.
Tölkitä kuumennettuihin tölkkeihin.

Omasta hillostani tulee varsin makeaa koska ketun tapaan en pidä happamista puolukoista(kaan)!:D Sokeria voi siis laittaa vähemmänkin!!! Puolukkahillo säilyy varsin hyvin pienelläkin sokerimäärällä!

Jari selvitteli isän joskus kippaaman pitkäsiimalaatikon. Nyt on siimat selvät ja pitkäsiima laskua vaille valmis;D

Ai niin, kokeilin täältä ( http://voikukkapelto.blogspot.fi/2012/09/mika-kakku.html) löytämääni omenapiirakkareseptiä ja hyvää tuli, tosin piirakastani tuli melko "laiha", mutta leipurintaitoni tuntien eipä yllätä...;D

Tulevasta viikosta tulee "juoksuviikko", pitäisi ehtiä tekemään yhtä sun toistakin juttua, niistä lisää kuhan kohdille osuvat!
Mukavaa viikkoa kaikille! UGH!!!

Löytöjä

Kiire viikko meneillään. olen heilunut pää punaisena vähän siellä, sun täällä.
Jatta osti (alkuviikosta muistaakseni) "uuden" auton, kun vanha ei suostunut enää pelittämään lainkaan ja korjauskulut olisivat tuon ikäiseen autoon olleet liian suuret. Olemme "tuunailleet" nyt "uuden" auton ääkkäisiä oviverhoiluja uuteen uskoon:D
Keskeneräistä työtä ei passaa näytellä, mutta hyvä siitä tulee...

...Jos onnistuu näytän jälkeen kuvan, muussa tapauksessa unohdetaan koko juttu;D

Kirppikselläkin käväisin, saldo sieltä melkein puhdas nolla:( Kellokosken prinsessa pokkarin löysin eurolla. Pitänee lukea, kunhan ehdin:D

Tiistaina olimme Katjan kanssa tietokilpailussa eräässä bubissa. Katjan entinen työkaveri juonsi kilpailun. ...Ihan ok meillä meni... Olimme neljänsiä...Jaoimme toisen joukkueen kanssa nelossijan, se oli samalla viimeinen... ...Muut varppina huijas...:D

Keskiviikkona olikin sitten Espanjaa. Sain uuden vierustoverin, vanha taisi jo kyllästyä...

Keskiviikkona (saattoi olla jokin muukin päivä)löysin http://makamarr.blogspot.fi/2012/02/trikoisen-pipon-ompeluohje.html (hitsi, en osaa linkittää näitä:( ) tuolta helpon oloisen pipon ompeluohjeen ja kokeilin ohjetta ja suureksi riemukseni pipa syntyi:D ...Olen nyt ommellut yhdeksän pipoa ja innostus on sitä luokkaa, että kävin jopa Jättirätissä katsastamassa josko siellä olisi kivaa lasten trikoota, mutta ei ollut... Vanua siellä oli , 3,50 eukkaa säkki, joten ostin sitä!

Honkkarissa käväisimme Jatan kanssa yhtenä päivänä ja sieltä tarttui mukaan kiva naulakko maalle pukuhuoneeseen. Hinta oli juurikin kevyelle lompakolleni sopiva: Kaksi eukkaa.

Kekrijuhlat, eli paljubileet, eli kesäkauden lopetusjuhlat lähestyvät, eli pitänee hieman "tuunata" saunatiloja...Ulko-ovikin olis kiva... No mutta naulakko nyt siis ainakin on:D
Ai niin, Skanssissakin tuli piipahdettua. Mallalle löytyi Jesper Juniorin poistoista pirtsakka syystakki. Hinta oli 25 egee, ja kun takille oli tarvetta niin ilman muuta tuo lähti mukaan:D ...Kylläpä meillä nyt ollaan niin viimeisen päälle hienoa...Taitaa olla viime tai edellisvuoden mallia. Muodin perässä juokseminen ei ihan istu tämän perheen kuvioihin....;D

Hauskaa viikonloppua kaikille.

Ps. Yhdessä pipossani oleva "kalankuvatus" (se kuva on siis kala...)(hih) on samantyylinen, kuin jokin, jossakin netissä näkemäni...Olen oman kalani piirtänyt ulkomuistista ja muistuttanee jossakin määrin tuota näkemääni...Joten anteeksi losvous jos kyseinen kuva oli jossakin lukemistani blogeista...:D
Ugh, olen puhunut (taas)

Täytepulmia...

Viikonloppu torpalla ( hui, yllätys...) takana ja arki edessä.
Tramppa ja lasten jalkkismaali lähtivät pihalta talviteloille ja torpaan seinustalle kasvamaan ilmestynyt vaahtera sai uuden paikan pikkupihalta.
Ensi viikonloppuna saavat penkit ja pöydät muuttaa suuliin talvea viettämään ja muutkin paikat pitäsi siistiä talvikuntoon.

Sain vihdoin inspiraation ommella ensimmäinen viljasäkki tyynyiksi, vielä pitäisi saada täytettä lisää. Katselin Prismassa pikkuriikkistä vanusäkkiä, joka kustansi 7 egeä enkä todellakaan aio maksaa täytteestä tuollaisia hintoja. Jos joku tietää mistä saisi edullista vaikkapa vaahtomuovi rouhetta olisin ikikiitollinen vinkistä!!!

Tyynyistä tuli ihan kivoja, tosin täytettä tosiaan saisi olla reippaasti lisää...Voimamies ja natiainen olivat torpalla viikonloppu vieraina ja natiaisen arvio tyynyistä oli: - En mä kyl ihan ymmärrä noit... Ne näyttää ihan viljasäkeilt...No, toi sydän tyyny on kuiteski vähän kauniimpi:D Hih , just niin; mut mitä välii...:D

Sunnuntaina ajoimme Eurajoelle jokkiskisoihin, oli mukavaa! Malla ei ihan täysillä fanittanut, mutta Eetu oli pähkinöinä! Meillä on tuon jälkeen mekkosesti vedelöty ratakisoja neppisautoilla hiekkakasalla!

Ensi viikonloppuna saamme pitkästä aikaa äidin torpalle kylään. Menemme puolukkaan ja omenatkin alkavat olla siinä mallissa, että hilloa pitäs väsätä...
Mukavaa viikkoa kaikille. Myö lähetään Mallan kanssa kirpparille ja Suomalaisesta espanjan kirjaa hakemaan. Sieltä tuli viestiä, että kirja on nyt siellä noutovalmiina:D

Opintoja...

Syksy on kummallista aikaa, tulee mieletön halu uudisua ja uudistaa, oppia uutta. Uusia harrastuksiakin poikii, kuin sieniä sateella ja usein nuo tahtovat lopahtaa ennen kuin kunnolla ehtivät alkamaankaan! ...Tosissani toivon, että omalle "harrastukselleni" ei käy näin;D
Aloitin eilen kansanopistossa espanjankielen opiskelun ja mikä ihmeellisintä, vaikka en saanut houkutelluksi ketään muuta "tuekseni" kurssille ei into tunneille menosta tuosta huolimatta lopahtanut, vaan urheasti tuonne raahauduin niinkuin olin itselleni luvannut:D
Kurssi alkoi klo 18.00 (noin luulin), luokkahuoneen numero oli kaksi. Entuudestaan tiesin, että on varsin "korkeasta" koulusta kyse ja valitsin laiskana ihmisenä juurikin tuon kurssin lähinnä luokkanumeron perusteella, kun oletin luokan numeron perusteella sijaitsevan koulun alaosissa olevissa tiloissa, eikä näinollen minun tarvitsisi kivuta kymmeniä rappusia...
Minä olen "viimetinkaan" ihminen joissakin asioissa ja mikä vielä tyhmempää tuon lisäksi en vaivaudu tarkistamaan asioita , vaan luotan "huippuhyvään" muistiini.. Viimetinkaan tarkistin netistä koulun sijainnin, totesin, että minulla on 20 milsaa aikaa ehtiä tuonne, juoksin autoon ja ajoin paikalle. Parkkipaikka löytyi ihmeen helposti, puolijuoksua kiirehdin koulun aulaan ja pysähdyin tutkimaan alhalla olevaa luokkakarttaa ja infoa. Enhän minä siitä mitään ymmärtänyt! Näytin ilmeisesti hieman eksyneeltä, kun viereeni tuli nainen, joka kysyi: - Voinko auttaa? Sanoin hänelle:- Kiitos mielellään , olen tulossa Espanjan ykkös- kurssille ja etsin luokkaani, johon hän: -Tänään alkaa kaksi ykköskurssia, kumpaan tulet? Johon minä: -Ei ole kuule aavistustakaan,,,eikäkö siihen mikä on luokka kakkosessa!!! -Juu, vastasi nainen, se olisi sitten tuolla neljännessä kerroksessä,,, kiitos...!!! Se siitä kapuamattomuudesta, tässä koulussa numerot alkavat ylhältä alaspäin...:D
Puuskutin ylös, kello oli 17.40, eikä ketään missään, soitin kotiin ja pyysin Jaria tarkistamaan aloitusajan. Kurssi alkoi 18.30...

Kurssilla oli yllättävän mukavaa. Ryhmätöitä oli (yäk, tiätty), mutta onnekseni sain vierustoverikseni miehen, jolle ryhmätyöt ja sosiaalisuus eivät myöskään tunnu olevan se numero uno ja täydessä yhteisymmärryksessä annammekin toisillemme työskentelyrauhan...;D

Pidän kaikista "Latinaan pohjautuvista" kielistä, mutta espanjan kieli on mielestäni erityisen kaunis . Haluan ihan todellakin täydestä sydämestä oppia sitä, mutta kielipääni on surkea (ja keskittymiskykyni kanssa...)
Saapas nähdä miten käy...
Ainut ikävä yllätys kurssilla oli, että hyvät kirppislöytöni kaksi kurssilla käytettävää oppikirjaa olivat auttamatta liian vanhaa painosta. Tuon vuoden 2003 painoksen jälkeen kirjat olivat muuttuneet niin oleellisesti, että minun on hankittava uuden painoksen kirjat:( Kävin jo Suomalaisessa kirjakaupassa tilaamassa opukset ja täytyy sanoa, että kyllä ketuttaa maksaa miltei 80 e kirjoista, jotka kuitenkin periaatteessa jo omistan:( Mulla ei kyllä ihan mene jakeluun minkä himpuran takia oppikirjoista pitää ottaa niin hirveän usein uusia painoksia!!!! Mitkä kaikki tahot tuossa mahtavatkaan rahastaa...Kele!!!
No, toisaalta törkykalliit opukset pitävät pihin minäni tiukasti opintojen parissa...;D
Ensi kesänä Torreviejassa on hyvä tilaisuus testata uutta "kielipäätä", enää ei tarvitse jättäytyä ukon kielitaidon "varaan":D

Ensi syksynä aion lähteä taas caminolle. Tällä kertaa tarkoitus olisi aloittaa reitti Ranskan puolelta ja kävellä rajan yli Espanjaan ja siellä käpytellä niin paljon, että kilometrejä matkalle kertyisi n. parisataa. Compostela tuli saaduksi edelliseltä matkalta, joten Santiagoon asti emme nyt mene, ja karttaakaan ei vielä ole tullut "sillä silmällä" katsotuksi,että ihan tarkkaan osisin vielä sanoa mistä mihin kuljemme. Viime syksynä tuon Ranskan reitin loppupään (156 kilsaa) vaellettuamme jäi fiilis, että tuonne on aivan pakko päästä uudelleen ja haluan, vaikkakin osissa kulkea koko 750 kilometrisen reitin jossakin vaiheessa elämääni kokonaan! Tuollakin taasen kielitaitoa tarvitaan, joten lisää kannustimia...;D

Tekstit on mukava "kuvittaa" , etsin kuumeisesti Espanja aiheista kuvaa kansioistani... Eipä löytynyt tältä koneelta...Oma koneeni on korjaamolla... En ehkä kuitenkaan viitsi ottaa tuosta vanhasta oppikirjasta kuvaa, joten ylläoleva opus kelvatkoon Espanja kuvaksi. Itselleni kuva tuo paljon ihania Espanja muistoja mieleen. Katunäkymä on "kotikadultamme" Orihuela Costalta ja noistakin vuosista on jo kulunut 4 vuotta...:D

Viikonloppua

Maanantaita!
(voi aina toivottaa sunnuntai kuvalla)
Viikonloppu sujui mukavasti ja venähti vieläpä pitkäksi. Meillä oli vieraita ja aika kului turhankin nopeasti. Sunnuntaina, kun sain torpan siivottua ja piti lähteä ajelemaan Turkuun paistoi aurinko täysillä ja suoraansanoen kututti ajatus kerrostaloon paluusta, joten funtsimme, että mitäpä jos lähdemmekin vasta aikaisin aamulla. Ajatus sai kannatusta koko perheeltä ja tänä aamuna herätyskello pärähti soimaan 5.45 ja 7.50 olimme jo takaisin Turussa.

Tänä viikonloppuna huomasin jättäneeni kännykän kotiin, mutta akkulaturi oli mukana (sen jätän yleensä aina), viime kerralla jäi Turkuun koko laukku (jossa kännykän lisäksi säilytän avaimia, lompakkoa yms. vähemmän tärkeää...)No kännykkä ei nyt niin haitannut, oikeastaan aika vapauttava fiilis olla iman kännykkää!!!

Käväisin puolukassa (oli pakko! Jarilla ja Eetulla oli parturiaika lauantaille kylässä ja sieltä palattuaan nämä kertoivat nähneensä MINUN puolukkamaillani poimijan, joten pakkohan sinne oli itekin ryykätä sekaan, ettei tuo vaan kaikkia vie... Poimin hitusta vajaa ämpärin ja sitten sain tarpeekseni kaikkialle tunkeutuvista hirvikärpäsistä...Niitä on tänä vuonna näemmä rutkasti!!!
Palasin torppaan ja Marin suosiollisella avustuksella kiskoimme päästäni vielä muutamia varsin kerkeästi karkaavia hirvikärpäsyksilöitä:(

Puolukasta keittelin maijalla mehua. Vajaasta ämpyrlästä tuli kuusi pulloa valmista tuotosta. Olen jo kauan himoinnut vodkaa puolukkamehulla. Nyt on hyvä syy kuluttaa kesäisiä Espanjan tuliaisia:D
...Syksyiset "kekrit" lähestyvät, jospa niissä sitten...

Käsi tuntui melko hyvältä viikonlopun aikana, joten uskaltauduin myös istuttelemaan pikkumetsään isän muistopaadelle hieman syksyisempää ilmettä.
Tuosta paikasta on tullut hyvä "vetäytymispaikka", jonne voi pistäytyä istahtamaan hetkeksi ja mietiskelemään syntyjä syviä!

Olen muutenkin täysillä "metsäihminen", lienee aika itsestäänselvyys jos ihmisen vapaa-ajanviettopaikka sijaitsee keskellä metsää ja tuolla vieläpä viettää vapaaehtoisesti kaiken liikenevän vapaa-ajan... Olen kuitenkin tuota varsin ristiriitaisesti. Pidän puista ympärillä, lintuja "rakastan", eläimistä "nautin" paljon, mutta hiiret, rotat ja muut jyrsijä saavat aikaiseksi muutamia desipelejä normaalia korkeampia kiljahduksia...Erilaiset "öttiäiset" aiheuttavat puistatuksia (sis. koppakuoriaiset yms) ja käärmeitä pelkään sairaasti!!! Käärmeet ovat ainoa syy huonon suuntavaiston lisäksi miksi metsään meno kirjaimellisesti on aavistuksen haasteellista...
...Viilenneet yöt ovat tuoneet metsätorpan "tiluksille" hiirulaiset. Huussi oli paskottu "täyteen" ja Mari kertoi hätistäneensä pikkumökin verhotangolta hiirtä harjanvarrella ulos keskellä yötä toisten nukkuessa:D
Synttärit tuli juhlittua, lahjomiakin tuli, joten kaikenkaikkiaan varsin "tuottoisa" viikonloppu;D

voi nolo...

Moon erakko! Tai pikemminkin sosiaalinen sellainen... Olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin ja koen oloni epämukavaksi vieraiden ihmisten parissa. inhoan päiväkotien " nyt vanhemmat tehdäänkin ryhmätöitä " tilanteita. En osaa "harrastaa" kevyttä jutustelua ollenkaan ja kuulun juuri siihen ihmisryhmään, joka bussissa karttaa vierustovereita ja ala-aulassa jää tutkimaan ilmoitustaulun tuhat kertaa luettuja tekstejä, että ei joutuisi "vieraan" naapurin kanssa samaan hissiin.
En voi tälle ominaisuudelle mitään, olen aina ollut tälläinen, ja tälläinen tulen ilmeisesti olemaan hamaan tappiin! Minua tuntemattomat ihmiset pitävät minua ylpeänä, mutta kunnen mä vaan osaa...

Kuitenkin pidän ihmisistä, ja ne ihmiset jotka "päästän lähelleni, tai ovat sinne onnistuneet tunkemaan;D" ovatkin sitten ihan äly tärkeitä, joista en ikinä halua luopua, mutta siitä huolimatta olen huono pitämään minkäänsortin yhteyksiä...(anteeksi)...
Juu, asiaan! Minulla on eräitä ystäviä, jotka kuuluvat juuri noihin äärimmäisen tärkeisiin, mutta joihin tuosta huolimatta tulee oltua yhteyksissä aivan liian harvoin! No nyt skarppasin ja kutsuin ystäväni kylään. Sovimme vierailun torstaiaamuun klo 10. Olen yöihminen ja niinä aamuina kun vain on tilaisuus nukun kuin tukki!...Lisäksi en muista mitään. Päässäni pyörii, kuin onnenruletissa asioita ja jokaisen kohdalle pysähdyn sekunniksi ja hyppään seuraavaan. Esimerkki: Voi hitsi klo on vartin yli , pitäs hakee Eetu, missäköhän mun avaimet on, olinkohan mä sopinut illaks jotain, voi ei, pitäs pestä näköjään toi ikkunaki...Mää taidan käyr kaupas samalla ku viän Eetun, mitäs sitä sit ostas,, voooi, tostahan sais väsättyä vaik mitä,, jne, jne loputonta rataa ...Tuossa päällekkäisten, arkisten asioiden kakofoniassa ei ihan oiket "tärkeät" muistamiset sitten enää onnistukkaan. Kaikki menot ja "tulot" pitää muistaa heti niiden ilmaannuttua kirjata allakkaan, ilman allakkaa, ei ole elämää!! ...Vielä kun muistaisi käyttää sitä!!!

Klo 10 aamulla (tänään) kuulin unen läpi ovikellon soiton( yleensä herään sentään klo yhdeksän tietämillä...). Malla tuli tukka pystyssä, silmät ristissä herättämään: Äiti, meille tulee joku...Minä: - Apuaa, onkohan se huoltomies, vai Jatta???- Mis mun vaatteet on, no nyt se soi taas, mä heitän tosta ton kylpytakin...
Kutsutut ystäväthän ne siellä...Mulla päällä kylpytakki, tukka silmillä, kämppä sekaisin, Malla kalsareissaan... Hei vaan, tervetuloa, ja anteeksi nyt hirveesti, mä ihan unohdin... Ei sitten ollut pullaakaan ja banaania eivät syöneet...(kummallisia...)
Vieraat viipyivät muutaman tunnin, sen ajan taisin puhua itsestäni. aina välillä kohteliaisuuden nimissä kysyin heidän kuulumisiaan, mutta malkoinkohan kuunnella vastauksia, en ainakaan muista!
...Tähän ei voi kuin todeta: Voi paska!! Nyt alkaa uusi, parempi elämä!!! ... Tuskin kuitenkaan...Taidan olla jo liian piintynyt törppöyteen, mutta kaikesta huolimatta rakkaat ystäväni, suku ja läheiset: Anteeksi vaan, mä rakastan teitä ihan hirveesti, mut en mä taira tästä mihkään muuttua...;D

Länsirintamalla ei mitään uutta...

Tulisipa pian viikonloppu ja pääsisi pois kaupungista maaseudun rauhaan. Olen himoinnut jo jonkin aikaa puolukoita, joten saatampa katsastaa olisivatko nuo jo poimintakypsyydessä (jos käsi antaa luvan ...)
Tämä viikko on kulunut hiukan "tarttis tehdä jottain" tunnelmissa, mutta tuohon funtsailun asteelle se sitten onkin jäänyt...
En ole uskaltanut käydä edes kirpputoreilla syystä, että luin Turun sanomista tällä viikolla pidettävistä rengasratsioista... Saattaa olla, että renkaitteni kulutuspinta ei ihan täytä kaikkia vaatimuksia... Maalla ovat toiset renkaat, pitänee ajaa tuonne viikonloppuna toisella autolla ja tuoda renkaat tullessa kaupunkiin ja pistää isäntä töihin...
Suurena löytönä viime viikonloppuna hokasin suulissa säkin, jonka sisältönä oli täysi lasti vanhoja viljasäkkejä. Rahtasin yhden noista kotiin, tamppasin hyvin ja heitin pesukoneeseen ajatuksena: katsotaan mitä tuolle tapahtuu. Eipä sille tapahtunut muuta kuin, että puhdasta tuli. Nyt olisikin mietintämyssyn alla mitä säkeistä tekisi. Mitään prima kuntoisia nuo eivät olleet, mutta hitosti noissa on hyvää kangasta siitä huolimatta:D
Ai niin, tässä muistaessani ne ystävät joille kerroin Mallan sänkypulmasta (maalla) on asia ratkennut. Koko kevään etsin edullista, jatkettavaa sänkyä porstuakamariimme, joka toimittaa neljän ihmisen makuuhuoneen virkaa. Kamarilla ei liiemmälti kuitenkaan ole kokoa ja isännän ja minun parisänky lohkaisee tuostakin tilasta aimo osan niin muksujen vuoteille ei kummempia tiloja ole ollutkaan.
Malla (5v) (raukka) onkin saanut nukkua vanhassa pinnasängyssä josta oli toinen laita leikattu pois. Sänky oli melko pitkää mallia, mutta siitä huolimatta sänky kävi liian lyhyeksi ja turhan kapea se oli jo kaksi-vuotiaalle... Mittasin ja mallailin (Mallan äitinä ymmärrettävästi inhoan sanaa)ja totesin, että makuuhuoneeseen ei mitenkään voi laittaa yli 150cm pitkää sänkyä. Yksi sopivan leveä ja pitkä osui sattumalta silmiini huutiksessa, huusin sen itselleni ja kun Jari soitti sopiakseen noudosta myyjä ilmoitti: - Jaa, ostiko sen joku, mä luulin, että se ei mennyt kaupaksi ja annoin sen naapurille...Huudon sulkeutumisesta oli kulunut tasan päivä joten arvata saattaa kyllä ketutti!!!
Olin jo vaipunut epätoivoon, kunnes kerran ihmeellistä suulia kolutessamme pisti seinää vasten nojallaan oleva valkoinen hyvin tavallisen oloinen, pitkä sänky silmiini ja aloin funtsimaan saisiko siitä väsättyä jotakin.
sänky oli hyvässä kunnossa, pohja oli oikein hyvä, ainut miinus oli, että runko näytti puulta, mutta oli täyttä metallia:( Pärräilin huonoa tuuria pihalla ääneen, kun eräs kylässä ollut isäntä mies tokaisi: - mää haen rälläkän kotoota ja leikkaan sen sulle poikki... Voi ihanuus, näin ratkesi Mallan sänkypulma. Nyt on neidillä aivan sopiva sänky, johon katkaisin vanhasta patjastamme sopivan patjan ja ompelin isojen tyttöjen vanhoista puuvillaverhoista päällisen ja istutin nurkkaansa, jonne tuo upposi kuin väärä raha:D

Voih tätä oivaltamisen riemua:D ...Yläkerran remontti on näemmä pakko tehdä ennen kuin Malla on 150-senttinen...
Huomenna pitäisi leipoa mustikkapiirakkaa. Isot muksut tulevat synttärikahville, joten lopetan tämän jaarituksen tähän ja alan metsästämään reseptejä, jos kerrankin tekisi muuta kuin sitä Valion kermaviilihärdelli piirakkaa...:D

Sädekehä himmenee

Poden huonoäiti syndroomaa. Maalla, kun pelasimme lasten kanssa jalkkista lausahti Eetu 7-v: -Muuten äiti, meil on koulussa ollut liikuntatunnilla juoksua ja estehyppyä. Minä siihen: - Jaa, mut toi on varmasti kivaa, miten meni? Johon poika: - Muuten ihan hyvin, mut opettaja sano, et crocsit jalassa ei voikkaan niin kauheen hyvin mennä...

Hups! Voi ei! Tosiaan, crocsit, jotka muuten ovat älymukavat jälkineet ja varsin helpot motoriikkahäiriöisenkin lapsen vetää jalkaan eivät nyt varppina ole koulun liikuntatunneille sopivat jälkineet... Eikä kun kaappiin kaivelemaan keväisiä lenkkareita pojalle... Lenkkarit löytyivät ja onneksi älysin "sovituttaa" niitä, kuin että olisin vain käskyttänyt laittamaan ne aamulla jalkaan...Tossut olivat kokoa 30 ja poika veti niitä tuskaisen oloisena , hampaat irvessä kinttuihinsa. - No miltä tuntuu, Utelen? - Ihan hyvät, vastaa kundi... Vakiovastaus miltei kaikkeen pojalla jolla toisilla sektoreilla on tuntoaisti aliherkkyyttä, kun taas toisilla yliherkkyyttä.
Onneksi seisoin vieressä katsomassa kenkien kokeilua, joten tiesin, että: Väärä vastaus!!!!
Painelimme skanssiin ja ostimme Stadiumista uudet kengät,iso-sisko Katja tuli mukaan makutuomariksi:D Pyysin myyjää mittaamaan pojan jalat ja kengät, että varmasti saisin oikean koon. Näin tehtiin ja jalkakoko oli 32. Nyt on kundilla äidinkin mielestä sopivan kokoiset popot, eiköhän noilla nyt hypyt suju huomattavasti paremmin;D

Perjantaina kävimme Eetun kanssa silmälääkärin kontrollissa ja ihan positiivista palautetta ei tuoltakaan tullut:( Silmälääkäri kertoi, että lapsen silmähermoon pystytään vaikuttamaan kymmeneen ikävuoteen asti (lappuhoidolla esim), mutta sen jälkeen silmä on ns. aikuisen silmä ja lappuhoidot ja linssihoidot eivät tuohon enää vaikuta. Eetulla on silmissä nimenomaan ongelmana se, että toinen silmä näkee toista huomattavasti paremmin ja tuota huonommin näkevää silmää hän ei yksinkertaisesti käytä tarpeeksi, joten silmähermo "surkastuu" siinä entisestään. Olemme "harrastaneet" hänellä silmälappuhoitoa nyt puoli vuotta 3-4 päivänä viikossa aina kaksi tuntia kerrallaan, mutta tuosta huolimatta ei silmä ole vielä tarpeeksi "hyvä". Nyt alkaa aika olemaan kortilla, joten lappuhoitoa jatketaan nyt jokikinen päivä. Seuraava kontrolli on taas puolen vuoden päästä. Voi kumpa tuo auttaisi!!
Saamme nyt Eetulle uudet lasit kuhan Tyksistä tulee resepti pääsemme rillikaupoille. Silmälääkärin käskystä seuraavat linssit ovat pyöreät koska Eetu on nyt nykyisillä "soikeilla" linsseillä harrastanut ns. Professorikatsetta, eli katsoo lasien yli, jolloin niistä ei ole mitään hyötyä. Pyöreillä linsseillä ei tuota ongelmaa kuulema helposti esiinny. samoin nuo nykyiset sangat ovat olleet aika "sudet" ja löystyvät turhankin helposti. Olemme käyneet niitä useita kertoja Instrumentariumissa (mistä lasit on hankittu) kiristämässä, mutta ne löystyvät vinksalleen aina vajaassa viikossa:(
Uudet lasit katsastetaan niin huolellisesti, että taatusti ovat sopivat. Viimeksi kun sovittelimme laseja hänelle niin rillikaupassa näytettiin pyöreitä kehyksiä, mutta torjuin idean heti, ajatuksena miltä näyttää pieni, laiha kundi pyöreät rillit päässään ja potee vielä varsin hankalaa "puhevikaa"... Optikko ei mitenkään perustellut pyöreitten lasien etuja, ja kun en itse tuota älynnyt tyydyimme soikeisiin... Taas yksi syndrooman aihe lisää äidille... :D
Nyt mennään näillä ohjeilla eteenpäin ja vuodenvaihteessa katsotaan onko tulosta syntynyt!

Syyskuu sulle omenoita syöttää...

Se on syksy taas. Havahduin tuossa viikonloppua torpalla viettäessä, että ilmassa on kaikki syksyn merkit. Kurjet huutelevat lähipellolla " hei, pian lähetään" huutojaan ja viljat on miltei puitu. Omenat alkavat olla pian valmiita poimittaviksi ja ilmat viileneät niin, että tuvan puulieteen piti sytyttää jo tuli torppaa lämmittämään.

Metsässä on ties monnennesko satsi kantarelleja kypsänä, mutta lastakädellä niitä on hieman hankalampi poimia, joten "poimitaan" sitten edes kameralla...

Meillä on kaikilla kolmella (itselläni ja mukuloilla, ukolle ei tule ikinä:() kunnon syysflunssa. Joka hitsin syyskuun alku sairastun flunssaan ja olen viikon päivät vähintäänkin puh pah pelistä pois ja joka ikinen syyskuu Jari kuittailee asiasta tyyliin: - Ketäs se meillä ei ikinä sairastele...On tullut joskus leuhkituksi tuollaistakin...
Meillä oli mukava viikonloppu. Muksujen kanssa tuli temmellettyä jalkkiksen ja pelien parissa. Lauantaina laiskottelimme ja ajoimme Raumalle syömään La Bambaan http://www.labamba.fi/ Lounasbuffetti oli runsas ja hyvä! Taatusti käydään toiste. Ainut kenkuttava asia oli oma nuha, jos ruoat maistuivat noinkin hyviltä nuhanenälle niin miltäköhän ne ilman makuaistia heikentävää flunsaa maisuisivat...Pakko testata ja pian;D

Illalla kun vihdoin saimme muksut nukkumaan havahduin, että vihdoin on tarpeeksi pimeää sytyttää kynttilöitä ja mikäs sen paremmin sopisi kynttilöiden seuraksi, kuin punkku...

Rakastan kesää, lähinnä alkukesää, mutta syksyn lapselle on syksykin mukavaa aikaa. Ensi viikonloppuna "juhlitaan" syntymäpäivääni, taas on vuosi kulunut.
...Kun kirjoittaa kauan blogia tulee väkisinkin toisteltua itseään, Varsinkin jos blogi suurimmaksi osin käsittää normaalia arkea, mutta toisaalta, mikäs elämässä sen parempaa olisi, kuin arki varsinkaan niinä hetkinä, kun se kulkee kitkatta, kumpa vain aina muistaisi nauttia siitä!!!