Ruokahaluttomuutta...

Meillä tehdään ja suunnitellaan ja toteutellaan (ja vaikka mitä) remppaa. Lisäksi meillä on podettu epätoivoa (Malla lopetti syömisen) ja kaikenmaailman lääkäreissä ramppaamista ja verikokeita ja vaikka mitä... Syy Mallan syömättömyydestä taisi kuitenkin johtua vatsataudista, jonka sitten sairasti myös Eetu ja isäntä.

Mikään tähänastisista lasten kanssa koetuista jutuista ei ole kauheampi, kuin, että lapsi ei syö MITÄÄN. Yritti sille sitten aivan mitä tahansa herkusta super inhokkiin niin ei paria lusikkaa enempää mitään ja kun tuota kestää muutaman viikon niin siinä murtuu vahvemmankin vanhemman sydän ja PÄÄ:D Nyt tiedän, että syömishäiriöisen vanhemman elämä on helvettiä, tuollaista en ikinä soisi kenellekään!

Malla on ollut aina nirso ruokailija ja esim. yskässä okotti tulee varsin herkästi, samoin kun jos jokin ruoka tökkii osaa lapsi varsin vaivatta oksentaa. Tuossa joulun välipäivien aikana erehdyin tekemään kananmuna kastiketta, joka ei kuulunut Mallan suosikkeihin ja niimpä neiti paineli (maalla) makuuhuoneeseen, istahti potalle ja yrppäsi lattialle. Meillä on puulattia jossa isohkot raot, joten mielestäni tuo ei ollut hirveän kivaa ja ilmoitin asian Mallalle tiukkasävyisesti ja asia unohtui... edellis lauantaina havahduin, että neito on kalpea kuin haamu ja aivan vetämätön.
Huomasin myös, että ruokailun päälle tai pikemminkin kesken sen neiti menee vessaan oksentamaan. Keskustelimme asiasta tällä kertaa sivistyneesti ja asiallisesti ja Malla kertoi käyneensä muutaman kerran aiemminkin okottelemassa, kunnei safka miellytä. Seuraavana päivänä ei alas mennytkään enää mikään. tarjosin sitten vaikka lusikallista juggea tuli samantien oksennus ja kaikki ulos.

Pelästyin tosissani. Soitimme läpi kaikki tahot neuvolasta psykologiin ja lastenlääkäriin jonka jälkeen kävimme noista jokaisen luona. Tuota jatkui muutamia päiviä ja puhuimme isännän kanssa: -Voi kamalaa, mitäköhän tää on , ei vattatautia ainakaan, kunnei meillä muillakaan ole mitään ollu... Tuosta seuraavana päivänä alkoi Jari okottelun ja jatkoikin sitä pari päivää miltei tauotta ja kun sai yläpäänsä tyhjäksi aloitti saman kuurin alapäässä... Isäntä kertoi, että milloinkaan ei ole vatsa koskenut noin paljon ja ruoan näkeminenkin oksettaa... Tuon jälkeen sairastui luurankomies Eetu ja samat sävelet... Meidän viime viikot ovat siis kuluneet remonttikaaoksen keskellä oksennellen ja paskoen, itkien ja valvoen:D

Nyt ...Malla syö jo pieniä annoksia,,,, (hyvin pieniä, hyvin vaihtelevasti ja kammoaa selvästi ruokailuita. Jospa vielä joskus...
...Koputtaa kuudesti päätään hän...

Tämä on niin rankka aihe, että en jaksa käsitellä tätä vielä tämän enempää. Toivon ja rukoilen, että ongelma on ohimenevä! labrakokeet olivat miltei normaalit. Proteiinitaso viitasi aliravitsemukseen ja kroppa oli kuivumisen rajoilla, muuten ok. Syömishäiriöihin erikoistunut lääkäri meinasi, että syömishäiriötä tämä ei olisi, mutta käymme nyt kuitenkin kuukauden välein klinikalla.

Tämän "hässäkän" keskellä aloittelimme remonttia. lapset saavat omat huoneensa , Malla "muuttaa" meidän makkariin ja me olkkariin. Mallan uusi huone pitää remontoida. Poistamme vanhat tapetit seinistä ja maalaamme huoneen, sekä uusimme lattian. Olemme nyt kolme päivää repineet tapettia seinästä, eikä se peijooni irtoa millään ilveelläkään! Tänään kävin k-raudasta ostamassa 10 litran pönikän Kiillon tapetinpoisto ainetta ja tuon kanssa homma hoituu edes jotenkuten...

Olen niin tuhannen väsynyt, että en jaksa kirjoittaa enää mitään vaikka asiaa olisikin. Kuviakaan ei ole näissä viimepäivien kuvioissa tullut napsituksi, joten tyhjällä mennään:D Vinkkejä ruokailun onnistumiseksi ottaisin enemmän kuin mielelläni, vaikka kaikkea mahollista onkin tullut jo kokeilluksi...!