Skräppäräppäduu

                           SKRÄPPITAULU

  Kirpparilta tarttui mukaan valkoiset kehykset 20 sentillä. Sopivan kokoista valokuvaa noihin ei löytynyt niin innostuimme Mallan kanssa pitkästä aikaa skräppäämään:D

      Maalle, eteiseen syntyi Torrevieja muistotaulu, josta löytyy monia kesän "kohokohtia" ja jollei muuta niin Suomalaiseen hintatasoon tottuneelle uskomattomia ravintolahintoja...

             

Viikonloppuna...

Kolusin torpan  lähimetsät  ja löysin, kuin löysinkin vielä aivan hyvässä kunnossa olevia mustikoita. Jari kävi Tepon kanssa katsastamassa sienimetsiä, saalis jäi laihaksi, mutta lauantain päivällisellä saimme kuitenkin nauttia pihvien kera paistetuista kantarelleistä.

 Viimeiset punaherukat tuli kerättyä puskista, huomenna pitäisi keitellä niistä mehua.Nyt kun marjasouvi on viimein ohi, päästäänkin seuraavaksi siivoamaan tonttia syyskuntoon.

   Kotona Turussa oli vanhapoika kaktus aloittanut kukinnan. Isä istutti kaktuksen samana päivänä Mallalle, kun Malla syntyi ja kaktus kukkii nyt toisen kerran elämänsä aikana:D 

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille:D   

Torpalla

Torppa on meille tosi tärkeä rauhoittumispaikka ja vilpittömästi voin sanoa, että olkoompa kuinka vaatimaton vain, meille, kaupunkilaisille se on maanpäällinen paratiisi!

 Ah, sitä rauhaa ja hiljaisuutta. Saunasta saa kulkea tupaan vaikka vailla rihmankiertämää, kun naapureina ei ole muita, kuin metsän eläimet ja linnut taivaalla.

  Onhan siellä puutteitakin...suurin kaikista on pintakaivo, josta vesi loppuu aina kun on kuiva kesä,  niin loppui tänä kesänäkin... Toinen  "puute" on, että ihan lähistöllä ei ole mitään "kastautumispaikkaa", mutta siihen tuli elokuun  alussa pikkiriikkinen muutos, kun hankimme  paljun.

Tuolla me nyt sitten polskuttelemme ( todella ahkerasti...Vielä),  ja vaikka alku innostus taatusti tästäkin puuhasta haalistuu, niin  perheemme tuntien tuota tulee vähintään kerran kuussa lämmitettyä ja tuolloin sen hinta onkin jo "tienattu" takaisin entisiin vuokrapaljuihin verraten...

 

 

 

Ensi kuussa aloitamme korjaamaan yläkertaa. Alakerrasta alkaa yksinkertaisesti tila loppumaan kesken, joten hiukan pakkorako. Mukulat kasvavat ja tarvitsevat oman "tilansa". Kaverit lisääntyvät ja niitäkin odottelemme tulevaisuudessa torpalle.  Ikuisuuksiin omatkaan lapsemme tuskin haluavat nukkua iskän ja äiskän kanssa samassa huoneessa:D   ...Tosin remontoimme  yläkerran käyttöullakkoa vain kesäkäyttöön...

...No niin, tai niin ainakin Jari luulee... Niin ja kaiketi minäkin,,,vielä ainakin...Toistaiseksi meidän hommat ovat aina hiukan "karkailleet", joten katsotaampa kuinka käy...:D

 Elokuu on ihanaa aikaa torpalla.öttiäisiä ei ole enää ilmassa niin huimasti, kuin keskikesällä ja kukat kukkivat. Isän muistopaikkakin sai oman kimppunsa.

 Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Lasten jumppakassit pitänee pakata, joten MOI :D

Kouluun..

 Isoja, isoja muutoksia perheessämme. Malla aloitti tänään ensimmäisen luokan ja minä aktiivisen työnhaun. Eetun syntymästä lähtien olen huolehtinut kodista ja lapsista, joten ihan helppo tämä muutos ei ole kenellekään, mutta toisaalta motivaatio" kodin ulkopuoliselle elämälle" on vähintäänkin kova... Toisaalta kotiäitiys aika on ollut ehdottomasti elämäni ihaninta, antoisinta aikaa!

   Malla aloitti koulunkäyntinsä lähikoulussamme, jonne on kodistamme matkaa vain noin puolisen kilometriä ja sekin pyörätietä. Ei yhtään tien ylityksiä, eikä vaarallisia paikkoja, joten siinä mielessä turvallista, joten katsotaampa kuinka lähtee sujumaan....Tuossa mielessä nyt kuitenkin olemme hyvillä mielin.

  Koulu alkoi tänään aamulla klo 9 ja neiti jäi tuonne totisen oloisena,  ilmeestä näki varsin hyvin, että tsempata sai, että pienet kasvot pysyivät kuivina:(  Tosin hakiessani häntä klo 12 vastassa oli reipas ja hyväntuulinen neiti ja päivä oli ollut kuulema oikein mukava. Hyvä niin, oma aamupäiväni kului itkeskellen luopumisen tuskaani:)

  Eetun taannoisista" koulunaloitus korteista "muistin" tämän runon, joka  kuvasti tämänaamuisia fiiliksiäni osuvasti. (Tekijä "tuntematon" )

  Reppu selässä, elämä edessä.
Mitäkö itken? En tiedä...
Pieni hikinen nyrkki lujasti kädessäni,
Sinä olet vielä niin pieni, nytkö pitäisi päästää jo hiukan irti?
Olenko osannut täyttää reppusi oikeilla asioilla?
Rehtiydellä,
ystävyydellä,
kyvyllä rakastaa, kunnioittaa ja kuunnella.
Ennakkoluulottomuudella,
uskolla ihmisyyteen.
Toivoisin, että oppisit uutta, mutta osaisit myöskin erottaa totuuden väärästä.
Osaisit kyseenalaistaa, menettämättä uskoasi.
Älä pelkää, tie on pitkä, mutta siipesi kantavat!
Minä niin toivon...

  

 








 Eetulla alkoi tänään kolmas luokka. Tultuamme kotiin Espanjasta odotti meitä siellä mukava yllätys. Eetun todistus oli lähetetty postissa kotiin ja kuoressa oli mukana ( meille kaikille aivan yllätyksenä) 20 euron  stipendi:D  Eetu oli saanut tuon lukutaidon huimasta kehityksestä ja yleisestä reipastumisesta:D   Eilen aloittelimme Eetun puheterapian loman jälkeen ja d-kirjain on tosiaankin kesän aikana "löytynyt" ja kuuluu nyt jokaisessa vokaaliyhdistelmässä, että yksi iso askel taas eteenpäin...
    Espanjasta paluun jälkeen on tapahtunut paljon mukavia juttuja, kerron niistä myöhemmin, jos vain aikaa piisaa kaiken tämän arkitohinan keskeltä...:D