Ikävä...

... Aina välillä palaan tähän "voimakuvaan" ja takaisin syyskuuhun 2013... Lähdimme Katjan kanssa Turusta laivalla Tukholmaan varhain aamulla, jatkoimme linja-autolla Skavstan lentoasemalle Norrköpingiin jossa yövyimme muutaman tunnin ja varhain aamulla lensimme Biarriziin Ranskaan, sieltä jatkoimme St Jean Pied de Portiin. Sieltä aloittelimme Camino Francesin ( jonka loppuosan 156 km olimme kävelleet jo 2011) . Olimme matkustaneet vuorokauden ympäri ja olin aivan totaalisen puhki, kun aloitimme 200 metristä "kipuamisen" kohti seuraavaa majapaikkaa, joka olikin Pyreeneillä  jo 800 metrissä. Perille päästiin ( Katja helposti, minä...vähemmän helposti, mutta PÄÄSIN:D )  ja seuraavana aamuna kunnon yöunien ja aamupalan  jälkeen lähdimme matkaan pimeässä, mutta kun aurinko vähitellen alkoi nousemaan olivat näkymät ympärillä uskomattomat!  

Voi ei! Taas se iski! Ikävä! ...Viikonloppuisin tekee mieli "lipsua", tämä voimakuva auttaa!!!Hoida itsesi kuntoon ihminen !!! Camino on KESKEN  :D  ...Pakko kai se on alkaa suunittelemaan seuraavaa osiota, ei tästä ikävästä muuten pääse!! :D 

 Varoitus: Älä ikinä aloita caminoa, se koukuttaa...!!  :D

Odottelua..

Viisi yötä ja on sunnuntai. ...Sunnuntaina on lasten synttärikutsut. Olemme varanneet kutsuja varten  muutamaksi tunniksi Kaarinasta yhden  takkatilan käyttöömme. ... Sormet syyhyää päästä jo koristelemaan sitä. Katja (kakkoseni) on äitinsä tapaan "hurahtanut" juhlien järkkäämiseen ja kaikenlaista mukavaa ollaan jo suunniteltu ja väsäiltykin... ( Katja suurimman osan, ja hänen pikkutarkat luomuksensa ovat aika kaukana omasta " hiukka sinne päin" tyylistäni... ;D  Katja on itsestäni poiketen myöskin loistava leipuri, joten hänelle jää vielä kakun ja muun makean syötävän valmistus. Minä väsään suolaista mielelläni, joten automaattina se siirtyy minulle.

 Hih, sunnuntaina lisää tästä aiheesta...

 Olen viime viikkoina kovasti yrittänyt keventää ruokavaliotani. (painossa tuo ei näy, mutta muuten kroppa voi paremmin..) Olen kuitenkin päättänyt, että viikonloppuisin en katso niin tiukasti syömisiäni, vaan  tuolloin sallin itseni syödä suht normisti. Pidän ruoanvalmistuksesta, mutta nyt "kevennyksen" aikana suhtaudun siihen lähes intohimoisesti!  En todellakaan siihen arkipäivinä tapahtuvaan salaatin pureskeluun, mutta viikonlopun safkojen suunnitteluun ja tekoon,,,ah :D

  Tykkään kirjoista ja lukemisesta. Keräilen keittokirjoja. Pidän kovasti Vivi-Ann  Sjögrenin kirjasta: Andalucian karkea suola. Itseasiassa olen lukenut sen kuusi kertaa. Rakastan kirjan pieniä, ruoan ympärillä pyöriviä tarinoita, jotka ovat niin elävästi kirjoitettuja, että kirjaa lukiessa melkein  tunnen nenässäni valkosipulin, oliivin ja yrttien tuoksut... Ihana, ihana kirja!  En tiedä tuleeko kirjasta mieleen Ne ihanat lapsuuden päivät Viisikko kirjojen ja eväsretkien parissa... Hups, hiukka karkas... Niin, piti vain sanomani, että eilen käväisin kirppiksellä ja löysin sieltä Vivi-Ann Sjögrenin keittokirjan: Vivi-Annin keittiössä  hinta oli kolme euroa, Jee, tästä kirjalöydöstä olen oikeasti onnellinen! ... Piti mun kertoa jostain muustakin, mutta se unohtui jo;D
 

Nytkö se jo loppui?

Hiihtoloma on ohi. Iso NYYH !   Taas kaupungissa :(  Onhan täällä olollekin puolensa, mutta minä nyt vaan viihdyn niin älyttömän paljon paremmin torpalla, metsän ja luonnon keskellä!

 ...Olin jo lapsena hiukan "tärähtänyt", luin neliskanttisen vanhan ruokapöydän alla Viisikkoja taskulampun valossa ja haaveilin seikkailuista ja eväsretkistä luontoon ( äiti viritti pöydän päälle huovan, jolloin pöydän alunen toimi majana.)
   En ollut mikään "leikkijätyyppi", maalla ollessani viihdyin tuntikausia kanojen parissa, heittelin niille jyvän kerrallaan ja keksin niille nimiä ja taisin viihtyä niiden parissa paremmin, kuin monen ihmisen...:D  Edelleen rakastan lintuja,,,kanojakin;D

 En ole vissiin ikinä välittänyt kauheasti muotivaatteista ja  en halua enkä tarvitse vaikkapa uutta kännykkää tms. jos vanhakin on vielä käyttökelpoinen. ...Tämä maailma hukkuu sontaan muutenkin...:D  En kuitenkaan ole mikään "yltiöekoilija", tykkään matkustaa ja autosta luovun vasta haudassa, jollei ole aivan  pakko sitä ennen..:D

  Torppa kelpaisi kaikkine "mukavuuksineen" loistavasti minulle vakinaiseksi asuinpaikaksi, kun se vain olisi mahdollista... Jarin työ ja Eetun (liian hyvä:D)  koulu täällä Turussa ovat ne suurimmat ja painavimmat esteet:(

 Torpalla on puutteensa ( eniten ehkä haluaisin porakaivon... Sitten ilmalämpöpumpun ja vielä paremman  kompostorin...) Meillä on pintakaivo, loppukesästä vesi tahtoo loppua ja kun kaivovettä ei ole tutkittu ( laiskuutta), emme sitä juokaan.  ...Tosin veden haju kertoo, että ei sitä kannata juoda...  Saunavetenä se passaa mainiosti ja muutoin pärjäämme hienosti 20 litran hanallisella vesikanisterilla, jonka täytämme huoltsikalla matkalla torpalle.
 

 

 Huussiin olen jo tottunut. Styroxrinkula istuimen ympärillä takaa ( hih,,,) miellyttävän lämmön ja mikä parasta ovea saa ja kannattaa pitää istunnolla apposen auki. Mikäs sitä on siinä puhista ja samalla tutkailla ympärillä avautuvia pelto ja metsämaisemia...:D  ...Tosin eipä se vedetön sisävessakaan hullumpi vaihtoehto olisi ainakaan talven paukkupakkasilla. Eteisen portaidenalus komerossa olisi juuri passeli paikkakin sille...   Muksuille huussi on aivan normi arkipäivää ja heitä ei turhat pimeänpelot vaivaa. Sinne vain otsalampun valossa kipittää kumpainenkin, oli ympärillä sitten vaikka pilkkopimeää!

 

Kaappitila on torpalla myös SE ainainen miinus. Tuvassa meillä on yksi astiakaappi, sellainen vanha,,,vanhan vihreä,,,sellainen kun monella muullakin näyttää olevan ja joka aina halutaan maalata valkoiseksi. Minä pidän omani "viisikymmentä- luvun vihreänä", se tuo paljon muistoja mieleen lapsuudesta sieltä 70-luvulta...;D  Olkkarissa meillä on lisäksi astiavitriini ( Turusta tuotu," tyyliin" sopimaton, mutta pirun tarpeellinen. Porstuakamarista löytyy yksi lipasto, ( Huutiksesta ostettu kympillä) loisto löytö! ja toinen jota ilman olisimme hukassa, vanha, mamman aikainen puuloota, johon mahtuu  normivaatetta niin maan perusteellisesti ja sen päälle vielä liinavaatteet ja pyyhkeetkin, aivan bueno ja passaa paljon paremmin vaatteille, kuin puille, niille passaa eteisen kaappi, sinne ei hiirten vuoksi muuta viitsi laittaakaan!

 

 saattaa olla, että joskus vilauttelen lisää mukavuuksiamme, mutta nyt puutuu sormi ja " piuhalla" olevat doctor Martinit  houkuttavat liikaa;D Soon moo, ja mukavaa alkavaa viikkoa, huomenna alkavat Eetun puheterapiat ( pitkähkön tauon jälkeen)  uuden terapeutin kanssa, joten arki alkaa täpöllä:D 

 

Hiihtolomailua

Yeesss!!! Mikä ihana päivä! Lämmintä ainakin 100 astetta, tai no ainaski 4 plussaa auringossa:D; Mut ei tuullut...:D Ihan koko päivä kului pihalla. Aamupäivällä täyteltiin tyhjää puuliiteriä ja hengailtiin,,,ihan vaan oltiin. Ruokakin syötiin pihalla. Ennakoin eilen jo  hieman tätä päivää  ja keittelin makkarasopan tälle päivälle valmiiksi. Eilen  iltasella kello taisi olla noin  22.30, kun ruoka oli  valmiina, mutta haitanneeko tuo mitään, näin hiihtiksellä,  hyvin se tänään maistui:D

  Ruoan päälle maistui melkoisen hyvin myöskin eiliset laskiaispullat kuuman kaakaon kanssa...:D Tämä päivä oli NIIN aurinkoinen, että olisi ollut jo syntiä olla tiskaamatta näinä  kolmena täällä olo päivänä  kertyneitä tiskejä ulkosalla. Piha tiskipöytä tuli  tänään siis myös korkattua talven jäljiltä  ja toivottavasti kevätsäät jatkuvat sellaisina, että sisälle ei enää tarvitsekaan siirtyä tiskailemaan.

 



 

Laskiaistiistai

Meillä vietettiin varsin perinteistä laskiaistiistaita, vaikka laskiaisen merkitys onkin minulle aika hämärä  ja huomisesta ei nyt todellakaan ainakaan meillä ala paasto...

 Itselläni on (vain) muutama ruoka, josta en vain pidä ja yksi niistä on hernekeitto(lapsuuden traumoja...), mutta kun  se nyt kuitenkin on Eetun ja Jarin lempiruokaa niin pitihän niiden sitä saada edes näin laskiaisena :D ... Ajelimme vielä Kivikylän palvaamosta hakemaan rokkaan ison kasan palvilihaa ja näytti tuo perheen miesväelle maistuvan...;D

  Pulkkamäessäkin käväisimme siten, että kauppareissulla meillä oli pulkat mukana ja paluumatkalla stoppasimme auton metsäautotielle, jotta lapset pääsivät laskemaan  metsäautotien varrella olevaa isoa mäkeä alas pulkalla. Minä ja isäntä pidimme  vahtia, että autoja ei tule mistään suunnasta... Ei tullut. Tuolla tiellä kulkee autoja ehkä joka toinen päivä...

  Iltasella leivoimme vielä ison kasan laskiaispullia yhdessä Mallan ja Eetun kanssa. Aikuisille teimme mantelimassa/kermapullia ja lapsille mansikkahillo/suklaakermapullia.   Ai hitsi, maistoin vain ihan pikkuriippasen palasen lasten pullaa ja oli kyllä hyvää:D

Illan kruunasi kenovoitto. Jari laittoi natiaisille egellä iltakenoa ja nuo voittivat lapullaan 20 euroa. Huuto ja mekastus oli melkoinen lapun tarkistuksen yhteydessä.  Hih, ja rahapeli ei muka kannata,,,ei taida enää upota meidän muksuille;D Hitsi, että oon kateellinen lasten kyvystä iloita pikkuasioistakin niin puhtaasti ja täysillä! Vielä kun sen taidon osaisi niin elämä olisi aika lailla täydellistä!!

Lumilinnaa ja lohisoppaa...

Olen miljoona kertaa todennut, että en ole yhtään talvi-ihminen, mutta eihän näistä tällaisista talvipäivistä voi olla pitämättä...

 Ulkoilua,,,,Aurinko paistaa ja on tyyntä, +5c*, ei palella ja lunta  :D

  

  Lasten riemua  ( minun myös.) ... Rakennettiin yhdessä omppupuun oksien suojaan lumilinna. Tehtiin pulkkamäki ja helekutin hyvää lohisoppaa,,,tästä ei päivä parane:D

 

   Lohisoppa

n. 1,5 kg perunaa ( lohkottua)
vettä n.  pari litraa
keittojuureksia yksi pussi
herne,maissi, paprikaa yksi pussi
Kalaa, riittävästi...
koskenlaskija ( viherpippuri) juustoa yksi paketti
ruokakermaa 1 tölkki ( 2 dl)
 Tilliä ruukullinen

 Kuoritaan ja lohkotaan perunat, laitetaan kolmen litran kattilaan reiluun veteen kiehumaan. Keitellään potut melkein kypsiksi ja lisätään juurekset/ vihannekset ja tilli. Maustetaan suolalla, kokonaisilla mustapippureilla, sitruunapippurilla
 Lisätään juusto ja kerma ja lopuksi kala. 
  Nautitaan tuoreen patongin tai ruisleivän ja voin kanssa.
  Parhaimmillaan aurinkoisina talvipäivinä reippaan ulkoilun jälkeen :D Nam:D