Olen tehnyt klapikoneella Tapaninmyrskyssä kaatuneista puista klapeja ja kirkunut... puun sisältä kaarnan alta möngertelee esiin ällöttävän näköisiä toukkia, joten ihmekkös tuo, että puu ei "pientä" myrskyä kestänyt, kun näyttää olevan hyyryläisiä täynnä.
Puusavotan lisäksi käväisin myös mustikassa, mutta ikävä kyllä meidän lähimetsiin ei tänä vuonna mustikkaa liiemmälti tule. Pirunmoisen puhistelun ja paarmojen häädön jälkeen saaliiksi tuli noin viitisen litraa, joten kaupan pakasteallas taitaa olla talvella ahkerasti käytössä;D
Isän muistopaasi oli viimein kuivunut tarpeeksi kauan ja uskalsimme "paljastaa" sen esiin puulaatikostaan. Eipä ollut lopputulos ihan sellainen kuin olisin halunnut, mutta ystävien avulla ja pienellä "tuunauksella" siitä tuli kuitenkin ihan ok ja mitä enemmän sitä katsoo ja "ajattelee", sitä paremmalta se näyttää...
Aloitimme tekemään betonipaasia toukokuussa ja sen valmistukseen on osallistunut äkkiä laskien ainakin kymmenen ystävää, joten melkoista yhteistyötä, jota isä olisi takuulla arvostanut! Paasiin tulee vielä nimilaatta ja tuon jälkeen jännityksellä katsomme miten se selviää talvesta, mutta aika toiveikas olen...
Eilen meillä kävi sähkömies asentamassa etälukumittarin, joten tästälähin saamme sähkölaskut todellisen kulutuksen mukaan, joka on huomattavasti parempi käytäntö, kuin nämä nykyiset arviolaskut, jotka ovat aina aika kaukana totuudesta...
Muuta kummempaa ei sitten viikkoon sisältynytkään. Viikonloppuna saimme vieraita Tampereelta ja mukavaa oli, kiitokset siitä;D
Meillä on parisen viikkoa ollut kaverina sammakko, joka aina illantullen loikkii torpan rappujen edustalle ja tuntee niin syvää ystävyyttä meihin, että haluaisi väenväkisin loikkia sisälle asti, mutta tuossa kohdassa pistimme aina hiukan kampoihin. Sammakkoa oli mukava seurailla, mutta otus oli mitä ilmeisemmin liian "kesy" muitakin eläimiä, kuin meitä ihmisiä kohtaan... Eilen hieman sähkömiehen lähdön jälkeen seisoin pihalla ja katselin kauhusta jykkänä, että mikä halvatun hirviö lähi pusikosta pomppuilee. Sakuhan se oli, mutta hiukan muuttuneena:( Jokin, ilmeisesti lintu oli haukannut isohkon palasen sammakkoparan kurkun tienoilta ja suolet roikkuivat puolittain ulkona. Sammakko oli pakko lopettaa, oli silkkaa kidutusta katsoa sen kärsimystä:(
Torstaina alkaa fillariretki. Oma fillarini kaupungissa olikin hieman epäkunnossa ja meinasinkin jo vaipua epätoivoon, kunnes muistin, että onhan minulla maallakin pyörä:D Pistin isännän pumppaamaan kumit täyteen ja kaarsin koekierrokselle, näyttää pelittävän, joten eikun matkaan;D Fillari on jo iäkäs, mutta kevyemmältä tuo tuntui, kuin kaupunkipyörä konsanaan, joten hyvä niin. Sääkin näyttäisi olevan hyvä, joten taitaa retki onnistua. Olin pikkutyttönä suuri Viisikkokirjojen ystävä, joten fillariretket eväineen ja yöpymisineen ovat parasta mahdollista viihdettä minulle... Niin ja jos nyt ihan rehellinen olen, olen vielä nykyisinkin aikamoinen Viisikko fani;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti