Moon erakko! Tai pikemminkin sosiaalinen sellainen... Olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin ja koen oloni epämukavaksi vieraiden ihmisten parissa. inhoan päiväkotien " nyt vanhemmat tehdäänkin ryhmätöitä " tilanteita. En osaa "harrastaa" kevyttä jutustelua ollenkaan ja kuulun juuri siihen ihmisryhmään, joka bussissa karttaa vierustovereita ja ala-aulassa jää tutkimaan ilmoitustaulun tuhat kertaa luettuja tekstejä, että ei joutuisi "vieraan" naapurin kanssa samaan hissiin.
En voi tälle ominaisuudelle mitään, olen aina ollut tälläinen, ja tälläinen tulen ilmeisesti olemaan hamaan tappiin! Minua tuntemattomat ihmiset pitävät minua ylpeänä, mutta kunnen mä vaan osaa...
Kuitenkin pidän ihmisistä, ja ne ihmiset jotka "päästän lähelleni, tai ovat sinne onnistuneet tunkemaan;D" ovatkin sitten ihan äly tärkeitä, joista en ikinä halua luopua, mutta siitä huolimatta olen huono pitämään minkäänsortin yhteyksiä...(anteeksi)...
Juu, asiaan! Minulla on eräitä ystäviä, jotka kuuluvat juuri noihin äärimmäisen tärkeisiin, mutta joihin tuosta huolimatta tulee oltua yhteyksissä aivan liian harvoin! No nyt skarppasin ja kutsuin ystäväni kylään. Sovimme vierailun torstaiaamuun klo 10. Olen yöihminen ja niinä aamuina kun vain on tilaisuus nukun kuin tukki!...Lisäksi en muista mitään. Päässäni pyörii, kuin onnenruletissa asioita ja jokaisen kohdalle pysähdyn sekunniksi ja hyppään seuraavaan. Esimerkki: Voi hitsi klo on vartin yli , pitäs hakee Eetu, missäköhän mun avaimet on, olinkohan mä sopinut illaks jotain, voi ei, pitäs pestä näköjään toi ikkunaki...Mää taidan käyr kaupas samalla ku viän Eetun, mitäs sitä sit ostas,, voooi, tostahan sais väsättyä vaik mitä,, jne, jne loputonta rataa ...Tuossa päällekkäisten, arkisten asioiden kakofoniassa ei ihan oiket "tärkeät" muistamiset sitten enää onnistukkaan. Kaikki menot ja "tulot" pitää muistaa heti niiden ilmaannuttua kirjata allakkaan, ilman allakkaa, ei ole elämää!! ...Vielä kun muistaisi käyttää sitä!!!
Klo 10 aamulla (tänään) kuulin unen läpi ovikellon soiton( yleensä herään sentään klo yhdeksän tietämillä...). Malla tuli tukka pystyssä, silmät ristissä herättämään: Äiti, meille tulee joku...Minä: - Apuaa, onkohan se huoltomies, vai Jatta???- Mis mun vaatteet on, no nyt se soi taas, mä heitän tosta ton kylpytakin...
Kutsutut ystäväthän ne siellä...Mulla päällä kylpytakki, tukka silmillä, kämppä sekaisin, Malla kalsareissaan... Hei vaan, tervetuloa, ja anteeksi nyt hirveesti, mä ihan unohdin... Ei sitten ollut pullaakaan ja banaania eivät syöneet...(kummallisia...)
Vieraat viipyivät muutaman tunnin, sen ajan taisin puhua itsestäni. aina välillä kohteliaisuuden nimissä kysyin heidän kuulumisiaan, mutta malkoinkohan kuunnella vastauksia, en ainakaan muista!
...Tähän ei voi kuin todeta: Voi paska!! Nyt alkaa uusi, parempi elämä!!! ... Tuskin kuitenkaan...Taidan olla jo liian piintynyt törppöyteen, mutta kaikesta huolimatta rakkaat ystäväni, suku ja läheiset: Anteeksi vaan, mä rakastan teitä ihan hirveesti, mut en mä taira tästä mihkään muuttua...;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti