Eetulla on kuntoutuspalaveri tuossa joulukuulla, ja sen jälkeen mietin lopullisesti omaa eloani, eli lähinnä työhön tahi kouluun paluuta ensi syksyksi. Olen vielä hieman "pihalla" kaikesta, mutta keskustelut kuntoutuspalaverissa selkeyttävät varmasti myös omia ajatuksiani, joten niistä lisää vasta vuodenvaihteen jälkeen!
Hommien paiskiminen taas on tapahtunut (vain...:D) täällä kotona ja on ollut lähinnä raivausluontoista. Jos olet sattunut vilkaisemaan joskus niitä hamstrausjuttuja televisiosta, joissa näytetään aivan kaaosmaisia koteja, joiden omistaja ei millään ilveellä raaski heittää edes roskia pois kodistaan niin.. ...En ole aivan noin paha,(Haa, luulit jo;D) mutta paljon turhaa on vuosien varrella tullut säilöttyä minunkin;D
Haluan saada kaappini ja kotini "kuntoon" ennen töiden aloitusta. Jotenkin funtsin sen homman niin, että kotonaolo vuosista täytyy jäädä myös Eetun kehityksen lisäksi jokin kongreettinen "hyöty" ja olkoot se sitten neitsytmäisen siisti,(horoskooppimerkkini) täydellinen koti;D
Kotiäiti vuodet ovat olleet upea tilaisuus olla yhdessä omien lasten kanssa , olen täydestä sydämmestäni nauttinut tästä ajasta. Olemme toki olleet taloudellisesti "tiukemmalla", kuin jos molemmat vanhemmat olisivat olleet työelämässä, mutta siitäkin olemme selvinneet melko hyvin ja toinen puoli on se, että meillä on ollut tajuttomasti aikaa toisillemme, olemme matkustelleet ja mökkeilleet ja käyttäneet varmasti enemmän aikaa, kuin jos olisin ollut työelämässä myös yhdessä ihan vain muksujen kanssa puuhasteluun. Mikäpäs sen tärkeämpää ja arvokkaampaa tässä elämässä olisi kuin aika, josta niinkuin jokainen varsin hyvin tietää tietää kuluu tovi jokikinen sekunti. ...Kaikenlaista niin turhaa, kuin tarpeellista voi rahalla ostaa , mutta aikaa ei edes Kroisos pysty itselleen ostamaan:D
Toisaalta en halua edes ajatella mitä vuodet kotona ovat tehneet eläkkeelleni ja miten helppoa viisikymppisen akan on palata työelämään... Kotiäiti onkin ammatti, jossa ei palkkaa, tahi eläke-etuja tunneta. Vapaapäivistä tai vapaista viikonlopuista puhumattakaan...
Kaappeja siivotessa olen miettinyt, että ihminen on kaikessa "hamsteriudessaan" varsin huvittava eläin. Kellekköhän ja mitä tilaisuutta varten hamstraamme sen kaiken "roskan" jota kaapeissamme säilytämme. Olen nyt 47-vuotias ja kaapistani löytyneet vaatteet olivat osittain niitä, joita käytin parikymppisenä 30-kiloa sitten... No olisihan perikunnilla enemmän duunia, jos kukaan ei luopuisi missään vaiheessa mistään,,, siinäpähän motkottaisivat, kun kuskaisivat tavaraa kaatopaikalle:D
Joululahjoja, nyt viimeiseksi lähinnä kysymystä - Mitä muksuille?, olen pohtinut.
Mallan toivelahja (se kaikista toivotuin) viime vuodelle oli lasten jätskikone. Tuohon vihoviimeisen turhakkeesen kului useampi kymppi rahaa ja tuo härveli vie kohtuuttomasti kaapissa tilaa, mutta eipä tuolla mitään tee!! Olen kahteen otteeseen yrittänyt sillä nyt jätskiä vääntää, mutta tulosta ei synny ja jos tuloksen syntymiseen oikeasti tarvitaan noin paljon aikaa ja työtä sen eteen, että saadaan aikaiseksi pari hassua desiä jädeä on ehkä parempikin, että homma ei toimi!!
Tänä vuonna aion todellakin perehtyä lahjojen laatuun jo ennalta edellisvuotta paremmin;D
Joulu on todellakin jo niin lähellä, että eilen pidimme ekat "piparitalkoot" yhdessä lasten kanssa. Voi sitä riemua, kun syntyy piparinväännöstä, siinä lasten iloa katsellessa alkaa viimeistään itsekin "syttymään" joulunviettoon!! Upeaa myöskin, että täällä Turussa sataa viimein lunta, jospa tuo kammottava pimeys tuosta lumen myötä hieman helpottaisi.
Mukavaa keskiviikkoa, terveisin TaRi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti