Kouluun..

 Isoja, isoja muutoksia perheessämme. Malla aloitti tänään ensimmäisen luokan ja minä aktiivisen työnhaun. Eetun syntymästä lähtien olen huolehtinut kodista ja lapsista, joten ihan helppo tämä muutos ei ole kenellekään, mutta toisaalta motivaatio" kodin ulkopuoliselle elämälle" on vähintäänkin kova... Toisaalta kotiäitiys aika on ollut ehdottomasti elämäni ihaninta, antoisinta aikaa!

   Malla aloitti koulunkäyntinsä lähikoulussamme, jonne on kodistamme matkaa vain noin puolisen kilometriä ja sekin pyörätietä. Ei yhtään tien ylityksiä, eikä vaarallisia paikkoja, joten siinä mielessä turvallista, joten katsotaampa kuinka lähtee sujumaan....Tuossa mielessä nyt kuitenkin olemme hyvillä mielin.

  Koulu alkoi tänään aamulla klo 9 ja neiti jäi tuonne totisen oloisena,  ilmeestä näki varsin hyvin, että tsempata sai, että pienet kasvot pysyivät kuivina:(  Tosin hakiessani häntä klo 12 vastassa oli reipas ja hyväntuulinen neiti ja päivä oli ollut kuulema oikein mukava. Hyvä niin, oma aamupäiväni kului itkeskellen luopumisen tuskaani:)

  Eetun taannoisista" koulunaloitus korteista "muistin" tämän runon, joka  kuvasti tämänaamuisia fiiliksiäni osuvasti. (Tekijä "tuntematon" )

  Reppu selässä, elämä edessä.
Mitäkö itken? En tiedä...
Pieni hikinen nyrkki lujasti kädessäni,
Sinä olet vielä niin pieni, nytkö pitäisi päästää jo hiukan irti?
Olenko osannut täyttää reppusi oikeilla asioilla?
Rehtiydellä,
ystävyydellä,
kyvyllä rakastaa, kunnioittaa ja kuunnella.
Ennakkoluulottomuudella,
uskolla ihmisyyteen.
Toivoisin, että oppisit uutta, mutta osaisit myöskin erottaa totuuden väärästä.
Osaisit kyseenalaistaa, menettämättä uskoasi.
Älä pelkää, tie on pitkä, mutta siipesi kantavat!
Minä niin toivon...

  

 








 Eetulla alkoi tänään kolmas luokka. Tultuamme kotiin Espanjasta odotti meitä siellä mukava yllätys. Eetun todistus oli lähetetty postissa kotiin ja kuoressa oli mukana ( meille kaikille aivan yllätyksenä) 20 euron  stipendi:D  Eetu oli saanut tuon lukutaidon huimasta kehityksestä ja yleisestä reipastumisesta:D   Eilen aloittelimme Eetun puheterapian loman jälkeen ja d-kirjain on tosiaankin kesän aikana "löytynyt" ja kuuluu nyt jokaisessa vokaaliyhdistelmässä, että yksi iso askel taas eteenpäin...
    Espanjasta paluun jälkeen on tapahtunut paljon mukavia juttuja, kerron niistä myöhemmin, jos vain aikaa piisaa kaiken tämän arkitohinan keskeltä...:D