Eihän tämä mikään torppa ole, vaan tavallinen pieni talo, mummonmökki vuodelta 1948, mutta isä puhui aina Torpasta ja sitten me vaan annettiin hänelle nimeksi Torppa. Siksi Torppa kirjoitetaankin aina isolla alkukirjaimella.
Torppa ei ole kaunis, oikeastaan se on ihan peevelin ruma, mutta meille se on ystävällinen, meidät se on huolinut omaksi perheekseen ja pitää meistä huolta, niinkuin omistaan kuuluukin:) ...Oikeasti uskon, että vanhoilla taloilla on sielu!
Täällä olisi työtä vaikka kokonaiselle pataljoonalle ja niin paljon rahanreikiä, että niitä ei ihan muutamilla tuhansilla euroilla ruokkisikaan, mutta tehdään mitä kyetään ja ehditään ja jaksetaan ja viitsitään...
Suuli luhistuu armotta, sauna pitäisi uusiä, porakaivo olisi välttämätön, Torpan seinät kaipaavat maalia, eikä olepuutetta kuin ajasta, rahasta ja taidosta:)
Ukostani olen kuitenkin ylpeä. Kirvesmiesisäni pisti vävykokelaan rakentamaan opastuksellaan tyttärelleen huussin 10 vuotta sitten. Vävykokelas ei ollut ikinä tuota ennen pitänyt edes vasaraa kädessään ja ei todellakaan tiedä rakentamisesta ja remontoimisesta mitään, mutta niin vaan pikkuhiljaa homma etenee:)
Viime kesänä Torppa tuli vihdoin meidän omaksi ihan kokonaan ja alettiin pikkuhiljaa kurkistamaan yläkerran käyttöullakon puolelle. Se on hirveä mesta! Isossa tilassa on kasapäin romua ja silkkaa ääkkää! Yäk! Sen raivaamisesta jaksan vain haaveilla. Ison tilan päässä oli pieni kesähuone, joka näytti kamalalta, mutta oli lattiaa lukuunottamatta yllättävän terve. Katto oli joskus aikanaan vuotanutkin, mutta sen korjasi jo isä aikanaan.
Kesähuoneesta tuli minulle oma pieni ullakkokamari. Sinne ei tule mitään uutta ja hienoa, ja remontti on toteutettu varsin pienellä budjetilla, mutta on se vaan NIIN ihana:)
Torppa ei ole kaunis, oikeastaan se on ihan peevelin ruma, mutta meille se on ystävällinen, meidät se on huolinut omaksi perheekseen ja pitää meistä huolta, niinkuin omistaan kuuluukin:) ...Oikeasti uskon, että vanhoilla taloilla on sielu!
Täällä olisi työtä vaikka kokonaiselle pataljoonalle ja niin paljon rahanreikiä, että niitä ei ihan muutamilla tuhansilla euroilla ruokkisikaan, mutta tehdään mitä kyetään ja ehditään ja jaksetaan ja viitsitään...
Suuli luhistuu armotta, sauna pitäisi uusiä, porakaivo olisi välttämätön, Torpan seinät kaipaavat maalia, eikä olepuutetta kuin ajasta, rahasta ja taidosta:)
Ukostani olen kuitenkin ylpeä. Kirvesmiesisäni pisti vävykokelaan rakentamaan opastuksellaan tyttärelleen huussin 10 vuotta sitten. Vävykokelas ei ollut ikinä tuota ennen pitänyt edes vasaraa kädessään ja ei todellakaan tiedä rakentamisesta ja remontoimisesta mitään, mutta niin vaan pikkuhiljaa homma etenee:)
Viime kesänä Torppa tuli vihdoin meidän omaksi ihan kokonaan ja alettiin pikkuhiljaa kurkistamaan yläkerran käyttöullakon puolelle. Se on hirveä mesta! Isossa tilassa on kasapäin romua ja silkkaa ääkkää! Yäk! Sen raivaamisesta jaksan vain haaveilla. Ison tilan päässä oli pieni kesähuone, joka näytti kamalalta, mutta oli lattiaa lukuunottamatta yllättävän terve. Katto oli joskus aikanaan vuotanutkin, mutta sen korjasi jo isä aikanaan.
Kesähuoneesta tuli minulle oma pieni ullakkokamari. Sinne ei tule mitään uutta ja hienoa, ja remontti on toteutettu varsin pienellä budjetilla, mutta on se vaan NIIN ihana:)
Seinät eivät ole vaaleanpunaiset, raappahousunväriset vaan kuultavanvalkoiset:) Kuva vääristää värejä:)
VastaaPoista